PPTT100 Basis of Family and Couple Therapy (4–5 cr)

Perhe- ja pariterapian peruskäsitteistö ja sen kehitys. Systeemisyys, kontekstuaalisuus, dialogisuus, narratiivisuus, voimavarakeskisyys ja reflektiivisyys vuorovaikutuksen havainnoinnissa ja siihen osallistumisessa. Haastattelutaidot, erityisesti perheterapialle ominaiset haastattelu- ja työmenetelmät (sukupuu, verkostokartta, kehämäinen haastattelu, reflektiivinen työryhmä, lasten huomioiminen).

Opintojakson suoritettuaan opiskelija osoittaa hallitsevansa perhe- ja pariterapian peruskäsitteistön ja tuntevansa sen keskeistä kehittämistyötä ja kehityshistoriaa. Hän osaa yhdistää peruskäsitteet perheterapian käytännön työtapoihin, osaa esittäytyä ja sopia työskentelyn tavoista, menettelyistä ja hoidon tavoitteista yhteistyössä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Hän pystyy luomaan ja ylläpitämään sellaista vuorovaikutussuhdetta, joka tukee asiakkaiden työskentelyä, itseilmaisua ja toivottua muutosta.

Opetusmuodot: Seminaarit, vertaisryhmätyöskentely ja kirjallisuus

Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin 

Goldenberg, Irene & Goldenberg, Herbert (2013). Family Therapy: an overview. 8th Edition. Belmont, CA: Brooks/Cole. 

tai 

Dallos, R. & Draper, R. (2000). An introduction to family therapy. London: Open University Press. 

Haarakangas, K. (2008). Parantava puhe. Helsinki: Magentum. 

tai 

Haarakangas, K (1997) Hoitokokouksen äänet. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 130. 

Morgan, Alice (2004) Johdatus narratiiviseen terapiaan. Porvoo: Kuva ja mieli. 

Patterson, J., Williams, L., Edwards, T. M., Chamow, L. & Grauf-Grounds, C. (2009). Essential skills in family therapy - From the first interviews to termination. 2nd edition. New York, NY: Guilford. 

Seikkula, J. & Arnkil, T.-E. (2014). Open dialogues and anticipations. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

White, M. (2008). Karttoja narratiiviseen työskentelyyn. Porvoo: Kuva ja Mieli. 

Lisäksi seminaarikohtaista kirjallisuutta.